Eteenpäin kuin mummo lumessa

Vaikka lunta ei näy. Vanhat tavat ovat pinttyneet kiinni kuin punaviinitahra pellavaliinaan. Ilta pitkittyy kuin varkain, jos ei koko ajan kiinnitä asiaan erikseen huomiota. Tekosyyt lentevät pään sisällä ja lenkki siirtyy seuraavaan iltaan. Tyhmää, niin tyhmää.

Arjen ryhtiliikkeessä parhaiten on mennyt ravinnon kanssa, vaikka eilen repsahdinkin siihen kaikkein turhimpaan, nimittäin sipsipussiin. Ruoka on ollut yleisesti ihan monipuolista, mutta ehkä liian iltapainotteista.

Kaikissa näissä repsahduksissa palaan aina samaan syyhyn: väsymykseen. On turhauttavaa, että vaikka järki käskee mennä nukkumaan, sitä jää sohvalle notkumaan. Tänään taas kiinnitän asiaan enemmän huomiota.

Toinen asia, jonka oln jätänyt vähälle huomiolle on veden juonti tai juomattomuus.Riittävä vedensaanti pitää virkeänä, tekee hyvää iholle ja estää ihan täysin turhat napostelut. Suositkset riittävästä päiväkohtaiesta määrästä näyttävät vaihtelevan suuresti, mikä on ihan ymmärrettävää. Ihmisten ruokavalio, aineenvaihdunta, aktiivisuus jne kun poikkeavat toisistaan. Ynnäilin itselleni järkeväksi tavoitteeksi noin 3 litraa päivässä.

Kyllä se tästä. Kai.

Vastoinkäymisiä

Yllätys yllätys. Vastoinkäymisiä tulee vastaan halusi tai ei. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole kovin kummoinen episodi. Aamu ja päivä meni ihan tavallisesti ja jopa mallikkaasti, mutta illalla nälkä ei loppunut millään. Tai ehkä nälkä loppui, mutta mussuttelu jatkui ja jatkui. Väsyneenä sitten löhösin sohvalla, lueskelin blogeja ja toisella silmällä katselin telkkaria. Varsinaista multitaskingiä osoittaa se, että ei ollut ongelmia ahtaa itsensään isoa kasaa pipareita, juustoa, pientä suolaista... Nukkumaan en vain viitsinyt mennä. Ei näin!

Vastoinkäymisten tai tällaisten harmittomien repsahdusten kanssa pitäisi varmasti pohtia syytä toiminnan takana. Muuta en oikein keksi kuin väsymyksen ja sitten vanhaan toimintamalliin sortumisen. Josko olisikin lähtenyt vaikka pienelle lenkille, mennyt suihkuun tai jollain tavalla katkaissut mässy-löhöilyn. Mutta en vain jaksanut.

Mun mielestä vastoinkäyminen muuttuu isoksi, jos siihen jää makaamaan. Parempi, että toteaa tilanteen ja jatkaa sitten uudella tarmolla uutena päivänä. Painonhallinnan kanssa tärkeintä on kuitenkin se, millaiseksi ruokavalio, liikuntatottumukset ja unirytmi pitkällä aikavälillä muokkaantuvat.

Seuraavalla kerralla tv kiinni ja sänkyyn.

Mittauksia

Aamuisen joogan jälkeen päätin ottaa mittanauhan käyttöön. Ei siinä, kyllä puntarikin pitkällä aikavälillä kertoo mihin suuntaan ollaan menossa, mutta painolla ei oikeastaan ole kovin suurta merkitystä. Painonhallinnan ja -pudotuksen osalta haluaisin ennen muuta hyvää oloa ja vaatteiden parempaa istuvuutta. Jälkimmäin syy on toki pinnallinen, mutta motivoiva. Ei sitä käy kieltäminen. Siinä kuitenkin sentit ovat ratkaisevammat kuin grammat.


Mittanauha käyttöön siis! Olen päärynävartaloinen ja siksi mittasin ain kriittisimmät kohdat. Jos muualta tulen kaventumaan niin tulen, ei sen kummenpaa. Kaikkein leveimmiltä kohdilta mitattuna:
oikea reisi 62,5
vasen reisi 63
lantio 108
vyötärö 92
Seuraavan kerran mittailen itseni 18.12. Jokainen lähtevä se on ilon aihe... Olen varma, että suunta senteissä tulee olemaan aleneva :)

Eilen nukahdin jo yhdeksältä. Jäi näkemättä Subin leffa Guru, jota jossain luonnehdittiin väriläiskäksi kaamoksen keskelle. Enpä tainnut paljoa menettää.

Viikonloppu takana

Elämäntapamuutoksen nimeen vannovat, tuhannet self help -oppaiden kirjoittajat ja motivaattorit ovat oikeilla jäljillä. Kyllä elämäntapamuutos mahdollista on, mutta vaatii alussa melkoisesti itsensätarkkailua ja keskittymistä.

Se ei todellakaan ollut yllätys, mutta yllättävää sen sijaan on, kuinka kiinnostus omaa elämää ja oloa kohtaan välittyy positiivisesti ympäristöön. Etukäteen kuvittelin, että alkuvaiheessa muutun rasittavaksi, poissaolevaksi, nipottavaksi ja pahimmillaan kaikkitietävän pomottavaksi seuralaiseksi. Yllätys onkin ollut, että päätös pienistä askeleista rentoutti: ei ole kiire, tuloksia ja elämänlaadun paranemista tapahtuu aikanaan, pysyvästi.

Viikonlopun olen mennyt nukkumaan ennen puoltayötä. Ehkä uni ei ihan taikaiskusta tule, mutta vuoteessa voi levätä, nollata päätä. Tänä viikonloppuna oli mahdollista myös nukkua niin pitkään kuin huvitti. Lauantaina uni maittoikin, mutta tänään nousin itsestään, ilman kelloa, ennen yhdeksää. Ihan hyvin marraskuisena ja kylmänä sunnuntaina.

Viikonlopun molempina päivinä on tullut liikuttua hyvin. Tänään kunnon lenkki vei merenrantaan, mitä parempaa paikkaa ei olekkaan. Ruokailu taisi olla parempaa kuin ihan perusviikonloppuna, mutta hiottavaa löytyy. Ihan viimeiksi, juuri äsken, avasin vielä pussin salmiakkia. Täysin turhaa.

Helpoin päätös tähän mennessä on ollut tv:n sulkeminen.

Levollisia unia maailmaan.

Ensimmäinen päivä

Maailma on täynnä hyviä blogeja. Miksi sitten lisätä yksi blogi, joka luotiin hetken mielijohteesta, puolihuolimattomasti ja puolivallattomasti.

Siksi, että kirjoittaja kaipaa eläämäänsä pientä hallintaa ja ripauksen järjestelmällisyyttä. Asioiden, päämäärien ja tavoitteiden kirjoittaminen tekee niistä todellisempia. Opus Fortunan henki on auttaa kirjoittajaa pienin askelin kohti parempaa.

Lähtötilanne ei ole huono, mutta jotakin ryhtiä arki huutaa. Uni jää vajaaksi, aikaa tuhraantuu turhien tv-ohjelmien parissa, ravinto on yksipuolista, liikunta vähäistä, työn rytmittäminen vaikeaa - välillä aivan liikaa tai sitten täysi toimettomuus. Harmituksen aiheet voi kuitenkin johtaa vain ja ainostaan yhteen pisteeseen, kirjoittajaan. Omissa käsissä oleva muutos on mahdollinen.

Onko kaikki arjen harmitukset palautettavissa ylimääräisiin kiloihin. Ei. Pelkkä painonpudotus on liian helppo ratkaiu tasapainoiseen elämään Parhaimmassa tapauksessa painonpudotus tapahtuu sivujuonteena elämän haltuunotosta. Se on kuitenkin yksi pienistä askelista. Ja se on yksi helpoimmista asioista, johon tarttua.

Ensimmäisen päivän tehtävänä on päättää tavoitteista. Haluan herätä levänneenä ja siksi aikaistaa nukkumaanmenoa. Ensimmäisen viikon yritän mennä sänkyyn puoleen yöhön mennessä.

Haluan lopettaa ajan haaskaamisen huonojen tv-ohjelmien parissa. Ensimmäisellä viikolla tv pysyy kiinni ja se avataan vain ennalta valittujen ohjelmien katsomiseen.

Haluan syödä parempaa ruokaa. Tulevana viikonloppuna valmistan ruuan itse ja suunnittelen alkavan viikon ruokailut. Ruokailurytmi on otettava vakavasti. Iltojen salakavalat nopostelut saavat jäädä.

Ensimmäisellä viikolla liikunnan lisäämiseksi riittää kävelylenkit ja joogan aloittaminen maanantaina.

Painonpudoksessa ensimmäinen tavoite on kuukauden päässä. Kilojen ei tarvitse lähteärytinällä, mutta uusia en kannettavaksi halua. Tilanne on hyvä, jos 18.12. painan 2 kiloa vähemmän kuin nyt.

Tämä blogi toimii päiväkirjana, muistivihkona ja vahtikoirana. Eihän kukaan halua valehdella itsellensä julkisesti.