Elämäntapamuutoksen nimeen vannovat, tuhannet self help -oppaiden kirjoittajat ja motivaattorit ovat oikeilla jäljillä. Kyllä elämäntapamuutos mahdollista on, mutta vaatii alussa melkoisesti itsensätarkkailua ja keskittymistä.
Se ei todellakaan ollut yllätys, mutta yllättävää sen sijaan on, kuinka kiinnostus omaa elämää ja oloa kohtaan välittyy positiivisesti ympäristöön. Etukäteen kuvittelin, että alkuvaiheessa muutun rasittavaksi, poissaolevaksi, nipottavaksi ja pahimmillaan kaikkitietävän pomottavaksi seuralaiseksi. Yllätys onkin ollut, että päätös pienistä askeleista rentoutti: ei ole kiire, tuloksia ja elämänlaadun paranemista tapahtuu aikanaan, pysyvästi.
Viikonlopun olen mennyt nukkumaan ennen puoltayötä. Ehkä uni ei ihan taikaiskusta tule, mutta vuoteessa voi levätä, nollata päätä. Tänä viikonloppuna oli mahdollista myös nukkua niin pitkään kuin huvitti. Lauantaina uni maittoikin, mutta tänään nousin itsestään, ilman kelloa, ennen yhdeksää. Ihan hyvin marraskuisena ja kylmänä sunnuntaina.
Viikonlopun molempina päivinä on tullut liikuttua hyvin. Tänään kunnon lenkki vei merenrantaan, mitä parempaa paikkaa ei olekkaan. Ruokailu taisi olla parempaa kuin ihan perusviikonloppuna, mutta hiottavaa löytyy. Ihan viimeiksi, juuri äsken, avasin vielä pussin salmiakkia. Täysin turhaa.
Helpoin päätös tähän mennessä on ollut tv:n sulkeminen.
Levollisia unia maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti